Luin tässä Dan Browin Meteoriittin (Deception Point, 2001). Meteoriitti kertoo vaihtoehtoiseen USA:han sijoittujan tarinan Rachel Sexton nimisestä naisesta, joka tempautuu mukaan vauhdikkaaseen tapahtumasarjaan. En edes yritä selittää kirjan juonta, sillä se on kovin monitahoinen. Sextonin ympärillä hyörii monenlaista porukkaa, hän ajautuu keskelle salaliittoja, ja lopussa on tutuksi käynyt rakastelukohtaus. Meteoriitti on siis Brownin brownmaisista kirjoista brownmaisin.Ehkä tuli jo selväksi, etten ole mikään Brownin tuotannon suuri ihailija. Ensimmäinen ongelma siinä on ärsyttävä, liian tarkka kerronta. Huono kirjoitustyyli nimittäin pilaa hyvänkin juonen. Toinen ongelma on kirjojen puisevat hahmot. Vaikka kuinka oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, en ainakaan minä jaksa olla innostunut jos hahmot ovat elottomia tai ylitäydellisiä tai liian selkeästi johonkin tiettyyn tyyppiin tehtyjä. Eivät Brownin kirjat kuitenkaan ollenkaan kammottavia ole. Niissä on toisinaan odottamattomia käänteitä ja mielenkiintoisia huomioita. Ehkä Brown uppoaisi paremmin, jos pitäisin toiminnasta muuten. Mutta kun näin ei ole, kirjoista ei jää paljoa käteen.
Miksi Brown sitten myy niin mahdottomasti? Miksi minä vaivaudun lukemaan hänen teoksiaan? En osaa sanoa, mutta neuvon lukemaan Da Vinci Koodin ennen sen typerän filmatisoinnin katsomista. Tai jos Tom Hanks kiinnostaa, niin mikäs siinä.
Kävinpä pitkästä aikaa myös teatterissa. Turun Kaupunginteatterin tulkinta Astrid Lindgrenin vuoden 1981 klassikosta Ronja ryövärintytär (Ronja rövardotter) on ihan mukavaa katsottavaa, muttei mikään maailmaa mullistava kokemus.
Ohjaaja Maiju Sallas seuraa alkuperäistä kirjaa hyvin orjallisesti, mikä on toki ihan hyvä asia. Kirjan tarkka kopiointi kuitenkin aiheuttaa sen, että sitä lukemattomille näytelmä ei ehkä täysin aukene. Esimerkiksi repliikit ovat suoraan kirjasta. Hyvää kirjan seuraamisessa on kaikkien Lindgrenin luomien olentojen säilyttäminen - kakkiaiset ja männiäiset ovat todella hauskaa katsottavaa. Kirjaan oli ohjauksen puolesta haettu etäisyyttä vain lisäämällä kohtauksiin kieroutunutta huumoria. Vaikkei Ronjan ohjaus olekaan siis mikään ihmeellinen, Jani Uljaan loistava lavastus pelastaa tilanteen. Kerrankin kaupunginteatterin pyörivää lavaa on käytetty monipuolisesti ja loistavasti näytelmän hyväksi! Ronja Ryövärintytär on siis visuaalisesti kaunis, kirjaa orjallisesti seuraava näytelmä. Jotain kuitenkin puuttuu, jotta sitä voisi sanoa kovin hyväksi.
Lastennäytelmissä tietynlainen ylinäytteleminen on hyvin yleistä, ja, harmillista kyllä, Ronja ei tee tässä poikkeusta. Varsinkin itse Ronjaa esittävän Nina Kaipaisen näytteleminen on ajoittain jopa ärsyttävää. Birkinä nähdään Tuukka Vasama, muissa rooleissa muun muassa Mikko Leskelä, Ulla Reinikainen, Jukka Aaltonen, Petri Rajala ja Jaana Järvinen. Erityismaininnan ja paljon kehuja ansaitsee Henrikka Nieminen, joka esittää nukeilla kettua ja perhosta.
And in other news: only five days left 'till I finally see Placebo! Kun placebo.net antoi mahdollisuuden kuunnella "Battle for the sun"in kokonaan ennakkoon, päätin olla kuuntelematta ja odottaa kunnes saan levyn oikeasti käsiini. Olen tämän päätöksen tehtyäni vältellyt taktisesti myös uusia livevetoja. Nyt melkein kadun tätä, joka puolella käydään jo keskusteluja uusista kappaleista yms. - ja minä olen kuullut vain sinkkubiisit! Toivottavasti huomenna ilmestyvä levy on kaiken odottamisen arvoinen.
Odotuksen päättymisen kunniaksi liitän tähän suosikkini uusista Placebo-kuvista:
