Sain viimeinkin katsottua Ed Woodin (Tim burton, 1994). Vaikka kyseessä näennäisesti on komedia, mielestäni Ed Wood on karmivampi kuin Burtonin varsinaiset "pelottavat elokuvat" (Sweeney Todd, Päätön Ratsumies, Beetlejuicesta puhumattakaan). Mustavalkoisuus, ylinäytellyt ilmeet ja tietynlainen painostava tunnelma saavat todella kylmät väreet kulkemaan.
Ed Wood kertoo ohjaaja Edward D. Wood, Jr.:stä; hänen ystävyydestaan Bela Lugosiin, tranvestiittisuudestaan ja ensimmäisistä elokuvistaan. Elokuva alkaa hauskasti Plan Ninen tunnelmaa hakien, ja siirtyy siitä sulavasti Edin arkipäivään. Ja jos yhtään tuntee Woodin tuotantoa (Plan Nine From Outer Space), ymmärtää miksi Burton halusi tehdä hänestä elokuvan; tyypithän ohjaavat aivan samanlaisia elokuvia! Toki sillä erolla, että Burtonin leffat ovat hyviä ja Woodin huonoja.
Johnny Depp loistaa taas kerran pääosassa ja tällä kertaa hän on ihan hyvä. Deppin Woodista tulee mieleen hänen roolinsa Villi Vonkana, eleet ja ilmeet ja äänikin venyvät samanlaisiin suorituksiin. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Surullisemmat kohtaukset eivät ole Deppin puolesta yhtä vakuuttavia kuin vauhdikkaat vastaavat; kulmien kurtistaminen ja äänen väänteleminen luo tiettyä komiikkaa ja pilaa osittain tunnelman. Joka tapauksessa yllättävän onnistunutta näyttelemistä. Ulkonäkö on täydellistä fiftaria ja tiettyä deppimäistä hulluutta pilkahtelee siellä täällä.
Muita hahmoja on paljon ja monista heistä on nykyään hauskasti tullut kulttisuosikkeja. Loistavana Bela Lugosina Martin Landau, Dolores Fullerina Sarah Jessica Parker, Vampirana Lisa Marie, Bunny Breckinridgenä Bill Murray ja muissa rooleissa muun muassa Patricia Arquette ja Jeffrey Jones. Landau melkein kuulostaa Lugosilta, jee!
Suosittelen Ed Woodin katsomista kaikille Burton-faneille, kaikille Depp-faneille ja kaikille jotka haluavat nähdä Deppiin dragissa. Sekä tietysti muillekin hyvien elokuvien ystäville.

Olen katsonut myos aika paljon muita elokuvia ja lukenut kirjoja, niistä lisää joskus!