Kinokopla näytti sunnuntaina ex-Dominossa Controlin (Anton Corbijn, 2007). Minun tietenkin oli käytävä katsomassa se, kun kerran oikein teatterissa oli mahdollisuus nähdä. Ja ostin samalla kausikortin, joten sunnuntaisin tulee nyt sitten käytyä elokuvissa. Todella hyvin järjestettya ja kivaa toimintaa; suosittelen muillekin!
Control on loistava, en ole vähään aikaan nähnyt mitään yhtä hienoa. Elokuva siis kertoo Ian Curtisista, Joy Divisonin laulajasta, ja hänen omalaatuisesta elämästään. Se on kokonaan mustavalkoinen, täynnä hienoja oivalluksia. Musiikit ovat harvinaisen loistavat, toisaalta miten tehdä Curtisista huonomusiikkinen elokuva. Heti ensimmäisessä kohtauksessa soi Bowie, myöhemmin tietenkin eniten itse Divison. Myöskin lavastus ja puvustus ansaitsevat isot kumarrukset. Yleisesti ottaen harvinaisen tunnelmallinen ja onnistunut elokuva. Katsokaa itse ja ihastelkaa! Jos Joy Divisonin musiikki, valokuvamainen ja tyylikäs kerronta, loistava näytteleminen, koskettava juoni ja tunnelma tai vain hyvä elokuva kiinnostaa, katso tämä. Näyttelijöinä ovat Sam Riley loistanavana Ianina, hänen naisinaan Samantha Morton ja Alexandra Maria Lara, sekä heidän lisäkseen monia muita.

Ihan DVD:ltä katselin ensimmäisen Maissilapset-elokuvan (Fritz Kiersch, 1984). En ole lukenut Kingin tekstiä, mutta ainakaan elokuva ei erityisemmin vakuuttanut. Onhan se omalla tavallaan pelottava, mutta jotenkin mauton ja typerä (kunnon kasaritehosteista puhumattakaan). Alku on lupaava, mutta juoni lopahtaa loppua kohden. Näyttelijätkään eivät erityisesti loista. Pakollisina rakastavaisina nähdään Peter Horton ja Linda Hamilton, maissipahiksina John Frankin sekä Courtney Gains. Katsottava, osittain jopa melko karmiva.
Täytynee kuitenkin katsoa läpi jatko-osatkin, ennenkuin sanon mitään vakavampaa. Hmm.