Oon ehkä kasvanu tai muuttunu, mutta oon huomannu päässeeni viime vuosina eroon tietynlaisista "maskuliinisista" mieltymyksistä musiikin suhteen. Sellasista pinttyneistä mielipiteistä, että kaikki joka ei oo räikeetä tai raskasta on "soft-rokkia" eli paskaa. Tietysti tääkin menee kausissa, mutta hyvä esimerkki on että artistit jotka oon ennen suoriltaan leimannu tylsiksi, onkin nyt miellyttäviä. En myöskään enää "piilottele" musamakuani, en jätä kuuntelematta "noloja" juttuja niinkun viellä yläasteellakin oli pakko tehdä.



Joskus aikoinaan väitin kuuntelevani kaikkea "paitsi huonoa räppiä ja huonoa heviä". Ei se ihan totta ole, mutta sinne päin.





Edelleen mun lemppareita on Bowie ja muut, mutta voin myös ihan oikeesti sanoa nauttivani välillä jopa iskelmästäkin. Musiikin miellyttävyydellä on niin monitahoiset kriteerit.





Musiikki on aikamoista. Se voi parantaa. miksi jättäisin jotain kuuntelematta vain, koska se ei ole 'hip' edes hipstereiden piireissä?