Anne Rice ja sillei

Aakkoset eivät ole oikein vielä edistyneet. Koitin tosissani lukea Applegatea, mutta jotenkin käteeni ilmestyikin Anne Ricen Interview with the Vampire ja luinkin sitten paljon Riceä. Musiikin puolesta taas kyllä kuuntelin 69eyesin kertaalleen läpi, mutta olen sen jälkeen ostanut kymmenisen levyä eikä ole siksi tullut aakkosissa sen enempää edettyä. Joten jatketaan projekti aakkosia, no, joskus. Elokuviakin on tullut katseltua.

Joten nyt löpinää Anne Ricestä. Jos yhtään jaksaa selata nettiä tai muuten tutkia asiaa, löytää kahden tyyppisiä mielipiteitä Ricen kirjoista. Toiset suorastaan elävät niistä ja ovat vakaasti päättäneet uhrata kaikkensa Lestatin palvontaan tai ainakin hurmioituvat aina kirjoja lukiessaan ja todellakin pitävät niistä. Toiset taas pitävät niitä tylsinä, jaarittelevina ja rahastavina pitkittyneinä ficceinä tms.
Olivat ihmiset mitä mieltä tahansa, Rice osaa kirjoittaa hyvin taidokkaasti ja mukaansatempaavasti. Juonien ulottuvuudet ovat myöskin hyvin monipuolisia ja henkilöt ovat aidon tuntuisia ja syvällisesti kuvattuja. Jo pelkästään nämä seikat tekisivät Ricestä luottemisen arvoista, mutta jos mukaan lisätään vielä aidosti mielenkiintoiset juonet ja henkilöt, ovat Ricen kirjat suorastaan loistavia. En tosin tarkoita että kaikki tykkäisivät kaikesta mitä rouva on kirjoittanut. Itsekään en pidä 90-luvun loppupuolen jälkeisitä kirjoista ollenkaan niin paljon kuin vanhemmista; huomaan palaavani joihin kirjoihin uudestaan ja uudestaan, mutta toiset olen lukenut vain muutaman kerran. Tietenkin myös Ricellä on huonot puolensa, selitystä ja kuvailua ehkä toisinaan on liikaa, samoin saman toistoa. Myöskin juonet ovat joskus paikoitellen liian henkeviä ja mahtipontisia, henkilöiden motiiveihin voi olla vaikea päästä sisään. Samat asiat saatetaan kertoa monessa kirjassa aivan erilailla. Harmillista on myös, että mielenkiintoiset hahmot saattavat olla tärkeissä osissa muutamissa kirjoissa ja unohtua sitten melkeinpä täysin. Eeppinen on oikein kuvaava sana. Homoviitteet jakavat myöskin mielipiteitä, mutta sanoisin ettei niitä ole liikaa niillekään jotka sellaista vihaavat. Yleispätevä totuus, jos jaksaa syventyä niin kaikki muuttu kolme kertaa paremmaksi, pitää paikkansa myös Anne Ricen teoksissa. Mitä enemmän lukee, sitä kovemmin haluaa lisää ja sitä paremmin uppoutuu teoksien maailmaan.
Vampyyrikronikat ovat varmastikin tunnetuimmat Ricen teoksista, mutta hän on kirjoittanut paljon muutakin mielenkiintoista; Mayfair Witches - sarja, monia ja taas monia yksittäisiä romaaneita, muita vampyyrikirjoja, erottiikkaa nimillä Anne Rampling ja A.N. Roquelaure sekä uutta sarjaa Jeesuksen elämästä. Kaikki varmasti tietävät itsepäisen ja mielipiteitä omaavan Ricen "uudesta uskoon tulemisesta" ja siitä ettei hän välttämättä enää kirjoita vampyyrikirjoja. Onneksi Rice kuitenkin itse juuri sanoi aikovansa luultavasti kirjoittaa vielä yhden asiat päättävän teoksen heti kun on saanut kolmannen Jeesus kirjansa valmiiksi. Hän myöskin on sanonut sisällyttävänsä Lestatin uusiin kirjoihinsa. Riceä on tarjolla muissakin medioissa; elokuvat Interview with the Vampire ja Queen of the Damned (sekä Exist to Eden), Lestat musikaali, viralliset sarjakuvat, jne. Tale of the Body Thief elokuvasta on myöskin ollut puhetta lähiaikoina. http://www.annerice.com/

Linda