Katsoimpa eilen Party Monsterin leffaversion kokonaan kun vihdoinkin oli mahdollisuus ja nyt katson sitä uudestaan. Siinä vasta elokuva minun makuuni! :D Party Monster (2003, Fenton Bailey & Randy Barbato, perustuen James St. Jamesin kirjaan Disco Bloodbath) on niitä asioita joista voisin puhua tuntikausia kyllästymättä yhtään. Samoin koko Club Kid scene muutenkin. Elokuva siis kertoo 80-luvun lopun ja 90-luvun alun Michael Aligin johtamasta New Yorkin bilettämisestä, club kideistä ja Aligin tekemästä murhasta. wikipedia aiheestaSeth Green on yhdessä elämänsä rooleista, kun taas Macaulay Culkin on toisinaan ylinäyttelevä ja korostaa liikaa ilmeitä ja kehon liikkeitä ollakseen hyvä Alig. Muita maininnan arvoisia näyttelijöitä ovat vaikkapa Marilyn Manson, Chloë Sevigny ja nykyisin paljon esillä oleva Mia Kirshner. Elokuva kulkee hauskasti, alussa ja lopussa hyppien ajasta toiseen ja kelaten edestakaisin. Toisinaan tällainen ei toimi sekavuutensa vuoksi, mutta Party Monsterin juonessa kuitenkin pysyy hyvin mukana. Huumoria on levitelty pitkin ja poikin ja viittaukset ties mihin ovat mielenkiintoisia (mm. Andy Warholista puhuminen mietitytti minua henk. koht.). Tietenkään juoni ei aivan täsmää oikeiden tapahtumien kanssa, mutta sen siitä saa kun tekee kirjasta elokuvan. Dokumenttiversioon verrattaessa tämä antaa melkeimpä yhtä selkeän ja hyvän kuvat todellisista tapahtumista, suosittelen todella molempien katsomista jos aihe ollenkaan kiinnostaa. Suosittelen itseasiassa myös jos aihe ei pahemmin kiinnosta, mutta elokuvat kuten 24 Hour Party People, Velvet Goldmine tai Unelmien Sielunmessu iskevät. Tai jos edes paksupohjaiset kengät, meikkaavat homopojat tai hyvä musiikki innostavat.
Voin luvata että tästä aiheesta tulee lisää tekstiä säännöllisin väliajoin, Jamesin elämäkerta on tulossa postista näinä päivinä ja juttua riittää muutenkin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti