Mtv3 näytti viime lauantaina elokuvan Riku Rikas (Richie Rich, Donald Petrie 1994), ja olihan se pakko katsoa ihan nostalgiamielessä. Macaulay Culkin on lutunen. Yllättävän hauska ja toimiva komedia, vaikkei todellakaan mikään erityisen loistava.
Tämän on varmaan jokainen 80- ja 90-lukujen lapsi nähnyt, joten ehkä juonen ja sellaisen sijaan voisin koittaa lätistä jotain muuta.
Riku (Culkin) on maailman rikkain lapsi. Mutta raha ei tuokkaan onnea (!), vaan Rikulla ei ole ystäviä ja hänen vanhempansa ovat kiireisiä. Elokuva perustuu aika pitkälti omituisten luksusvempainten esittelyyn, muuttaen kaiken kovin vanhentuneen ja ysärin oloiseksi. Rikun kännykkä on varmaan kuvaushetkellä ollut uusinta uutta. Jos juoni ja näyttelijät olisivat yhtä huonoja kuin sarjakuvista muovatuissa lastenelokuvissa yleensä, ei tätä voisi katsoa ollenkaan. Rikun vanhemmat, Regina (Christine Ebersole) ja Riku vanhempi (Edward Herrmann), lähtevät yksityisellä helikopterillaan ihan kahdestaan kodistaan Valloista tapaamaan Brittien kuningatarta. Mutta kone syöksyykin mereen, koska joku on laittanut dynamiittia matkaan. Pelastusveneellä filosoiden Regina ja Riku odottavat poikansa pelastavan heidät. Tähän liittyy kaikenlaista komiikkaa; mitä tekevät kaksi upporikasta keskellä merta? Mitäpä muutakaan, kuin tyhjentävät minijääkaappinsa brandyista, pelastavat ajelehtivat pradan vaatteensa ja suunnittelevat kotiinpaluutaan optimistisesti kuin mitkäkin. Toisaalla Riku pitää hauskaa lähiön lapsien kanssa. Nämä lapset sisältävät juuri kaikki kliseisimmät tyypit; punatukkainen poikatyttö, kovasti ruuan perään oleva pullea poika, suosittu poika ja suositun pojan tavis kaveri. Piireissä liikkuvat myös Rikun henkilökohtainen palvelija Cadbury (Jonathan Hyde) ja Rikkaiden palkkalistoilla keikkoja epämääräinen Lawrence (John Larroquette). Cadbury on hauska hahmo, brittityylinen vanhanaikainen palvelija tai ehkä henkivartija tai ystävä. Vankilasta karatessaan Cadburyn asu on jo aika hulvaton. Lawrence taas on tylsääkin tylsempi perus pahis. Tosin loppukohtauksessa, yhteiskuntapalvelua siivoamalla suorittaessaan hän sai vähän naurahtamaan. Aikamoinen hullunmylly Rikun ympärillä käynnistyy; hän johtaa isänsä firmaa ja pakenee rikollisia omalla tontillaan. Enpäs kerrokaan sen enempää, jotta saisitte nyt kipinän katsoa itsekin tällaisia klassikoita. Hoo.

Siiten ihan toiseen aiheeseen. Naispuolisista drag artisteista puhutaan ihan liian vähän, joten tässä pieni ylistys omalle suosikilleni. Kimberly McBride osaa näyttää aivan keneltä tahansa, Marilyn Monroesta ja Mansonista Catwomanin kautta Kurt Cobainiin ja Iggy Poppiin. Yleensä kauniit naiset eivät saa itsestään kovin miehisiä, mutta tässä näette poikkeuksen. Hauskoja videoita senkun tulee ja tulee. Kimberly on vaan niin loistava.
youtube funnyordie
muutama linkki joihinkin mun lemppareihin video1 video2 video3 video4 sisällön saa selville katsomalla :) ja itseään kiinnostavat videot voi selata ihan ite Kimin profiilista.

Ja taas ihan jotain muuta; sain luettua lisää Sherlock Holmesia. Epämääräisessä kokelmassa Doylen Holmes-novelleja oli parikymmentä tarinaa, hyviä kaikki. Watsonin näkökulmasta on hauska lukea, voi itse Christie-tyyliin pähkäillä johtolankoja ja mahdollisuuksia. Novellit ovat hauskoja myös lyhyytensä puolesta; joka välissä ehtii lukea ainakin yhden. Kirjan viimeinen novelli, Sherlock Holmesin sotapalvelus, on tyyliltään todella erilainen kuin aikaisemmat. Synkempi ja lopullismepi. Itse Doylestakin olisi kiva lukea jotain, keijukaisiin ja muuhun potaskaan tosissaan hurahtaneet ovat harvassa. Seuraavaksi voisin kokeilla lukea lisää täältä http://camdenhouse.ignisart.com/